Yhteenveto

Alkuperäisenä koko homman perusteena oli tosiaan hieman tunnustella miten rahkeet riittäisivät 3D:n parissa työskentelylle jatkossa hieman isommassa mittakaavassa. Sain onneksi pidettyä alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja pystyin melko saumattomasti toteuttamaan yhden pikkuprojektin per viikko. Uskon vahvasti että tästä oli melko tuntuvasti hyötyä, vaikkakin tämä vaatisi paljon huomattavammin aikaa ja konkreettisia projekteja että siitä saisi enemmän irti.

Isoimmat kokemani ongelmat pohjautuivat ihan normaaleihin elämän muuttujiin ja haasteisiin. Aina ei ole täydellisessä vireessä tekemään jotain väkisin, joka sitten peilaa kyllä selkeästi myös lopputulokseen. Toisinaan taas sitten on käyttänyt enemmän päivän ”työajasta” teorian opiskeluun ja sen seurauksena tulee hutaistua jotain nopeasti pihalle ihan vain koska jotain konkreettista on pakko toteuttaa. Muutamia selkeitä hirvityksiä tuli uunista ulos mutta tämä oli kyllä odotettavissakin ja kuuluu homman luonteeseen.

Samaten softapäivitykset aiheuttivat jossain kohtaa turhaa päänvaivaa ja Octanen toisinaan jatkuva kaatuileminen ei kyllä ihan hirveästi ainakaan nosta motivaatiota.

Rehellisesti sanottuna, mitä pidemmälle tämä koko prokkis jatkui, sitä painavammalta tämä tavaran tuottaminen sivustolle asti tuntui: jopa pelottavan lineaarisella kaavalla. Samaan aikaan kolikon kääntöpuolella kuitenkin aina on se, että tämä käytännön tasolla toimi koko vuoden läpi hyvänä pakottajana olla laiminlyömättä opiskelua.

Asioiden kirjaaminen konkreettisesti johonkin pitkässä juoksussa on myös hyvä tapa upottaa tietoa omaan kalloon. Huomasin monesti tässä loppuvuoden aikana, miten mieleen juolahti muutamia ratkaisuja ongelmiin, jotka olin nimenomaan kirjannut jo aikaisemmin ylös.

Yhtenä isona huomiona vuoden mittaan tuli melko hyvin selkeäksi se, mikä osa-alue tästä tekemisestä on eniten omaan makuun. Yleisesti ottaen teksturointi nousee yksittäisenä asiana eniten framille. Varsinainen mallinnus sekä UV-karttojen kanssa säätäminen jäi selkeästi taka-alalle isossa mittakaavassa. Simulaatio taas aiheutti hieman liikaa harmaita hiuksia lähinnä sen suhteen miten itseään tyydyttäviä lopputuloksia oli jokseenkin odotettua tuskaisempia saada ulos.

Mallinnus olisi sikäli kiinnostanut hieman enemmänkin mutta siihen yksinomaan olisi pitänyt myös antaa enemmän aikaa. Hyvän topologian opettelu vie reilusti aikaa ja se yksinään olisi syönyt reilun siivun koko vuodesta. Vahva usko kuitenkin löytyy siihen että nykyosaamisella on jo olemassa ratkaisuja hieman isompiinkin mallinnushaasteisiin, kunhan niille vaan antaa oman aikansa.

Montaa eri osa-aluetta on yllättävän hankala yrittää ristiin opetella, etenkin jos tätä ei pysty tekemään enemmän leviteltynä pitkin viikkoja. Viikko tuntuu välillä yllättävänkin pitkältä ajalta olla tekemättä mitään aiheeseen liittyvää. Jos nyt haluaisin päättää että pyöräyttäisin saman vastaavan projektin seuraavallekin vuodelle, yhden työpäivän varaamisen sijaan jyvittäisin tekemistä todennäköisesti joka ikiselle arkipäivälle muutaman tunnin ajan ja sitten julkaisisin viikon päätteeksi lopputuloksen.

Jos vastaisin yllä olevaan järkevällä tavalla, sanoisin että jatkaisin samaa rataa ja syventäisin osaamista sillä saralla.

…mutta koska omaan persoonaan kuuluu halu kokeilla paljon uusia asioita, on seuraavaksi todennäköisesti hyppy enemmän tuntemattomille vesille. Monta kertaa tämänkin vuoden aikana nousi esille halu esimerkiksi Zbrushin (sculptaaminen/muovaaminen) opetteluun. Se on jo itsessään niin älytön kokonaisuus että pitäisi varata melko reilu siivu pelkästään sille. Myös renderöintiä ajatellen Octanen oheen olisi mielenkiintoista ottaa Maxonin oma Redshift, jo pelkästään Octanen osoittaman epävakauden vuoksi.

Samaten ajan hengessä aina vaan alalla enemmän relevantimmaksi nouseva Unreal Engine on tähtäimessä. Siinä on vaan myös niin massiivinen yksittäinen kokonaisuus että yksinomaan sille voisi kirjaimellisesti varata koko vuoden helpostikin, jolla varmaan saisi jonkin asteisen pintaraapaisun ainakin siitä.

Oli miten oli, fakta on kuitenkin se, että nykyinen leipätyö tulee etenkin vielä tässä kohtaa olemaan keskiössä ja nämä 3D-hommat sivubisnestä. Ideaalissa tilanteessa voisi täysin keskittyä uusien asioiden opiskeluun pidemmänkin tovin mutta koska ihmisen pitää syödä, ei kaikki aina ole niin mukavan suoraviivaista.

Kääritään homma pakettiin ja jatketaan tästä eteenpäin, mikä lie se suunta sitten ikinä onkaan. Tästä mennään eteenpäin vaan ilman tämän tyyppisen projektin luomaa painetta. Tästä huolimatta vielä haluan kuitenkin kertaalleen mainita, että tämä itsensä ruoskiminen oli kaikkineen hyödyllinen asia, mutta ei kuitenkaan sellainen jota uusiksi ottaisin.

Pidän nämä sivut vielä ainakin toistaiseksi julkisena vähintäänkin jonkin tovin ja toivon että ne jotka tänne jotain tietä eksyvät saisivat tästä jotain hyödyllistä tietoa irti!